Viime vuoden syksynä saimme Tuorlan Floristiikkataloon vieraita. Koko talo tulvi väkeä, osa oli omaa väkeä, osa matkannut Mäntsälästä (terkkuja Sarille ja kumppaneille!) ja kaukaisin vieras saatiin Norjasta. Oli lupa odottaa hienoa, oppimisen ja oivaltamisen rikastuttamaa viikkoa – ja sellainen myös saatiin.

Kristin Voreland, loistavan lahjakas norjalainen floristi laittoi meidät heti alusta saakka töihin. Viikon teemoina kulkivat suuret tilakoristeet ja morsiussidonta, ja vaikka samoista materiaaleista ja pohjista lähdettiin liikkeelle niin lopputulos taisi yllättää meidätkin. Paju taipui erilaisiin muotoihin. Koivunrisu muodosti pesiä ja vateja. Osmankäämikin näytti taas erilaiselta kuin ojanpientareella seistessään. Yhteistyö koulun rajojen ulkopuolelle toimi loistavasti ja minäkin, ryhmätöitä hieman välillä vieroksuva, jouduin taas kerran toteamaan miten yhdessä suunniteltu ja tehty työ lopulta on enemmän kuin mihin itse olisi kyennyt. Kasvun paikka taas siinäkin.

Ryhmä, jossa olin, sai tehtäväkseen tehdä ison tähden käyttäen osmankäämin lehtiä, teräsristikkoa ja jouluvaloja. Pohjana käytimme kukkalaatikoita ja teippiä, sitten tarvittiin enää vain useita pulloja liimaa, kärsivällisyyttä ja tietysti rautalankaa. Ja kas, niin se tähti lopulta loisti – aivan suunnitelmiemme mukaisena!

After bending twigs and branches for a few days, we turned our imagination to wedding bouquets of all kinds, shapes and forms. Kristins respect for nature and ability to see beauty in materials not so obvious for bridal designs opened my eyes to see what endless possibilities we have in front of us every day! We don´t need to buy expensive materials or go for exotic flowers just for the sake of it. We make use of what already is there, be it in the garden or in the forest. And we use it in a way that suddenly makes a plain plant into a beautiful wedding bouquet. That´s what floristry is all about. I think. Making something beautiful with the materials you have. Sometimes something familiar, sometimes unexpected, but always with respect for materials.

Pajutyöt ja risutyöt voivat olla hyvinkin kauniita. Ja ehkä vähän erilaisia kuin mihin ollaan totuttu. Vai mitä mieltä olette näistä opiskelijatuotoksista?

Morsiussidonta tuotti myös upeita teoksia. Oma kimppuni haki muotoaan pitkään, mutta lopulta huomasin tehneeni kahden hengen morsiuskimpun ja löytäneeni muodon, jota haluan jatkossakin vielä tutkia lisää. Materiaalina hopealanka, perhosorkidean kukinnot ja taisi siellä muutama nerinekin olla.

Oppiminen ei ole vain sitä, että itse pähkäilee idean kanssa ja toteuttaa sen. Oppiminen on myös sitä, että näkee mitä muut tekevät, oivaltaa ja ilahtuu. Kuten vaikka seuraavassa:

Välillä on etuoikeutettu olo, kun saa lahjakkaiden ihmisten kanssa tehdä yhdessä töitä. Ja pääsee näkemään, miten huippuammattilaiset työskentelevät ja miten he floristiikan maailmaa jäsentävät. Ihan huippua.

Share: