seppele8

Meillä Suomessa hautajaiset olivat aiemmin koko kylän yhteinen tilaisuus. Kun joku kuoli, osallistuivat kaikki kyläläiset siunaustilaisuuteen ja suurin osa vielä muistotilaisuuteen. Muisteltiin vainajaa, osoitettiin tukea omaisille ja lohdutettiin toinen toistaan surussa. Ja myös vaihdettiin tuttavien kanssa kuulumiset. Kumpu täyttyi kukkasista, ja jokainen toi vainajalle viimeisenä tervehdyksenä itse valitsemansa kukat.

On selvää, että nykyään ei enää osallistuta hautajaisiin samalla tavalla. Siunauspaikat saattavat olla pieniä, suurin osa tuttavista asuu kaukana tai ei muuten päästä osallistumaan. Hautajaiset tuntuvat ehkä vähän ahdistaviltakin, eikä oikein tiedetä, miten hautajaisissa toimitaan?

Suomalaiseen hautausperinteeseen ovat kukat kuuluneet aina. Muistan omasta lapsuudesta, kuinka isovanhempien tai muiden sukulaisten hautajaisissa tuntui jotenkin hyvin juhlalliselta ja tärkeältä, kun mentiin omalla vuorolla laskemaan kukkalaitetta arkun viereen. Ei se arkku tuntunut niin pelottavalta siinä kukkien keskellä. Ja miten kauniilta ja lohdulliselta hautakumpu ulkona näytti, kun se peittyi kokonaan kukkiin.

Nykyään työssäni törmään siihen, että ollaan kovin epävarmoja kun tilataan kukkia hautajaisiin. Että kuuluuko sinne nyt nykyään viedä vaan se yksi ruusu, vai viedäänkö seppele? Kun on vaan se tuhkauskin. Ja eikö ne kukatkin sitten vaan heitetä roskiin?

juhannus1

Minä olen sitä mieltä, että jokaisella on oikeus itse päättää, millä tavoin haluaa vainajalle viimeisen tervehdyksensä jättää. Jos ei halua viedä kukkia ollenkaan, on siihen oikeus. Jos taas itse haluaa viedä sen yhden ruusun, on siihenkin oikeus. Ja jos taas haluaa muistaa vainajaa vaikka persoonallisella surukimpulla tai vainajan lempikukista sidotulla suruvihkolla, pitää siihenkin olla oikeus. On kurjaa, jos kokee ettei saa viimeistä kertaa muistaa vainajaa sellaisella tervehdyksellä kuin haluaisi.

Totta kai vainajan omaa toivetta tulee kunnioittaa, samoin omaisten. Mutta onko se niin ehdotonta? Ja miksi kukkia on ruvettu karttamaan? En ymmärrä. Minä olen ainakin esittänyt läheisilleni toiveen, että kuolinilmoitukseeni aikanaan kirjoitetaan erikseen toive kukkien tuomisesta siunaustilaisuuteen! Enkä keksi ketään läheistä tai kaukaisempaa tuttavaa, kenelle haluaisin viedä ainoastaan yhden kukan viimeisenä tervehdyksenä.

Minkälaisia kukkatervehdyksiä sitten nykyään viedään? No ihan kaikenlaisia, siinä ei ole oikeaa tai väärää. Paljon jännitetään ainakin täällä etelässä sitä, ettei vaan olisi liian prameaa. Tämä on toki paikkakuntakohtaista, ja muualla taas mitä komeampi, sen parempi. Kun kerran viimeistä kertaa niitä kukkia viedään! Mutta kun muistaa, että se kukkatervehdys on nimenomaan vainajalle tarkoitettu, niin on helpompi ehkä lähteä miettimään, millä tavoin haluaa vainajan hyvästellä.

Surukimppu: Surukimpulla tarkoitetaan usein kevyehköä, pyöreätä tai pisaran muotoon sidottua kukkakimppua. Se voi olla runsaskukkainen tai vähän niukempi, graafisempi kokonaisuus. Kimppu sidotaan kuten tavallinen kukkakimppukin, jolloin kukkien omat varret jäävät näkyviin. Surukimppuun tulee yleensä rusetti, johon voidaan kiinnittää kortti. Korttiin kirjoitetaan ketä muistetaan, ketkä muistavat ja usein pieni muistolause tai runo. Kortti luetaan kukkia laskettaessa, ja se jätetään kiinni kukkiin. Omaiset keräävät kortit talteen hautajaisten jälkeen.

IMG_3268

Suruvihko: Suruvihko on yleensä surukimppua suurempi hautajaiskukkalaite. Siinä kukat sidotaan kukkasieneen, jossa on kahva sen kantamista ja laskemista helpottamaan. Suruvihkot ovat perinteisesti pisaranmallisia, mutta niitä voidaan sitoa myös vaikkapa pyöreiksi. Suruvihko on alapuoleltaan litteä, joten siinä kukat jäävät kauniisti näkyviin laskemisen jälkeen. Suruvihkossa on joko rusetti kortin kiinnittämistä varten tai vaihtoehtoisesti nauhat. Nauhoja käytetään kortin tavoin, ja ne luetaan kukkia laskettaessa. Nauhoja käytetään myös virallisten tahojen kukkalaitteissa ja erityisesti seppeleissä.

IMG_2530

Seppele: Seppele on muodoltaan pyöreä, keskeltä avonainen hautajaiskukkalaite. Seppeleen pyöreä muoto kuvastaa ikuista elämää ja jatkuvuutta. Seppeleitä on monenlaisia, ja erityisesti havuseppeleitä ja salalin lehdillä päällystettyjä isoja seppeleitä sinivalkoisine nauhoineen käytetään virallisissa tilaisuuksissa. Hautajaisissa voidaan käyttää pienempiä seppeleitä, niitä voidaan kukittaa joko osittain tai kokonaan ja ne voidaan tehdä vaikka pajusta tai muusta luonnonmateriaalista. Kauttaaltaan kukitettu seppele on kaunis ja juhlava tapa muistaa vainajaa.

Upea, ajankohtaan sopivan seppeleen sitoi kesällä 2015 floristi Mari Ruohonen, Kaivokukka Kamppi, Helsinki.

Upea, ajankohtaan sopivan seppeleen sitoi kesällä 2015 floristi Mari Ruohonen, Kaivokukka Kamppi, Helsinki.

Minkälaiset kukat sitten mihinkin tilaisuuteen pitäisi varata? Erityisesti tuhkauksen suhteen on paljon epävarmuutta. Siunaus on samanlainen, haudattiin vainaja sitten arkkuhautauksena tai tuhkataan. Yhtä lailla siinä lasketaan kukat arkun vierelle ja muistellaan hetki vainajaa. Kukkia ei polteta, vaan ne voidaan laskea tilaisuuden jälkeen esimerkiksi hautapaikalle. Arkkuhautauksessa kukat viedään haudalle ja lasketaan ne siellä, kun hauta on peitetty. Jos kukat on laskettu myös kirkossa, ei enää tässä vaiheessa lueta kortteja ja nauhoja. Kukat voivat siis olla täysin samanlaiset kummassakin hautaustavassa.

Eikä tarvitse jännittää, miten hautajaisissa toimitaan. Hautajaisissa siunauksen toimittaja ohjeistaa saattoväkeä. Omaiset ovat yhdessä hänen kanssaan suunnitelleet siunauksen kulun ja hän kertoo, miten toimitaan missäkin vaiheessa. Joissain hautajaisissa kukat lasketaan ensin, toisissa taas vasta siunauksen jälkeen. Perinteiden mukaan lähiomaiset laskevat kukkansa ensin, sen jälkeen sukulaiset, ystävät, työtoverit ja muut tahot. Kukat pyritään laskemaan tasaisesti arkun molemmille puolille, ei arkun päälle.

Niin että. Minusta kaikessa kukkasidonnassa, erityisesti myös surusidonnassa, paras lähtökohta on kukkien saaja. Millainen hän oli, mistä hän piti. Oliko enemmän metsässä viihtyvä luontoihminen vai kaupungin kasvatti. Nauttiko puutarhanhoidosta, viettikö aikaansa matkustellen vai kirjoihin uppoutuen. Värikäs vai hillitty? Kaiken tämän pystyy ammattilainen kukilla välittämään. Hautajaisten kukat voi sitoa ekologisesti maatuviksi, jolloin ne eivät kuormita luontoa eivätkä aiheuta lisätyötä kenellekään. Rohkaisen kaikkia surun kohdatessa muistamaan vainajaa hänen näköisellään ja oloisellaan kukkatervehdyksellä. Silloin ei voi mennä vikaan.

seppele7

Share: