Ystävänpäivän kunniaksi uusintana vieraskynäkirjoitus viiden vuoden takaa. <3

Blogini ensimmäinen vieraskynäilijä on itseoikeutetusti rakas aviomieheni. Ilman häntä elämässäni moni asia olisi aivan eri tavalla. Ruusuja Antille ja kiitos kirjoituksesta. Kaiken muun ohella.

”Reilut kaksi vuotta sitten en tiennyt kukista juuri mitään. Olin toki asioinut kukkakaupassa joitakin kertoja  elämässäni, mutta ne liittyvät poikamiesaikoihin enkä nyt tässä vaimon blogissa mene asiaan tarkemmin. Sanotaan vaikka niin että puskan tarpeessa kukkakaupasta sai apua.

Sitten vaimo alkoi opiskella floristiksi. Se on opettanut myös minua. Tiedän mm. että ruusujen lisäksi on olemassa erinäisiä muitakin kukkia, joista kaikki eivät ole punaisia. Olen oppinut uusia asioita vieheistä ja joutunut hyväksymään sen että vaimolla on isompi työkalupakki kuin minulla. Onneksi minulla on eteisessä vielä yksi työkalukaappi, joka perheessämme kulkee nimellä testosteronikaappi. Vaikeina hetkinä turvaan miehuuteni siihen.

Enää en hätkähdä sitä, että jääkaapilla käydessäni makkaroiden ja oluiden välissä on pinkki (joka kuten tietysti tiedätte ei ole sama väri kuin vaaleanpunainen) morsiuskimppu tai joku muu asetelma tms. Kaivan silmää räpäyttämättä baconit bouttonierien takaa.

Kylpyhuoneessa löydän ammeesta vihreitä tiiliskiviä, jotka ovat samaa materiaalia kuin laminaattialattian lankut ennen kasaan puristamista. Näihin tiiliskiviin imeytetään vettä, jotta olisi paikka törkkiä kukkia joita ei erinäisistä syistä voi laittaa maljakoihin, joita taloudessamme on ei ole koskaan liikaa.

Salamipizza on pahasta. Olen kuullut tämän lääkäriltä, mutta nyt myös floristilta. Olisi loogista jakaa tasoon nähden ympyrämäinen muoto, siis (x – a)2 + (y – b)2 = r2, kehän suhteen tasa-asteisiin esimerkiksi 90:n, 60:n, 40:n tai 30:n asteen välein, mutta tätä aritmeettista lähestymistä floristi nimittää salamipizzaksi, jota ei voi hyväksyä. Silti lopputuote päätyy jääkaappiin, jossa voi olla myös salamipizzaa.

Jos vaimosi olisi siivooja, ostaisitko hänelle lahjaksi mopin? “Hei kulta, ajattelin sinua ja halusin ostaa sinulle tämän”. En minäkään. Enkä totta puhuakseni floristillekaan. Floristivaimolle sen sijaan pitää ostaa kukkia. Siitä huolimatta että kukkakimpun näkeminen saa floristin ainakin hiljaa mielessään arvioimaan kimpun tekijää ja toteutusta. Mutta tässä haetaankin ajatusta – vaikka sitten hämmentynyttä sellaista.

On floristivaimosta kyllä hyötyäkin, jopa enemmän kuin tavallisesta:

  • jos joutuu tapaamaan sukulaisia (vaimon tai peräti omia), viemisten kustannuksissa säästää selkeästi
  • jos vaimo haluaa vääntää jotain rautalangasta, kyse ei välttämättä ole siitä että et ymmärrä
  • opit monia uusia värejä, joista tosin useimmat kuulostavat hedelmältä tai persimonilta, joka kyllä taitaa sekin olla joku hedelmä
  • valokuvausharrastukselle on paljon käyttöä
  • kotona on aina kukkia, joten vaimon on turha valittaa siitä että ei koskaan saa kukkia.

Tietämättäni olen aiemmin toiminut oikein kukkakaupassa asioidessani. Olen selittänyt millaiselle ihmiselle olen kukkia ostamassa ja millainen välisemme suhde on. Toteutuksen olen jättänyt ammattilaisen hoidettavaksi ja todennut aina lopuksi: “kiitos, se on hyvä.” Ja hyvin on käynyt.

Minulle floristivaimo tuli pyytämättä ja yllätyksenä. Jos sinulla on vaimoehdokkaana floristi, piipahda kukkakaupassa. Pyydä kimppu floristille. Silloin olet tehnyt kaiken oikein ja vapaudut vastuusta. Arvosta ammattilaisia. Niin ja tsemppiä.”

IHANAA YSTÄVÄNPÄIVÄÄ!

Share: