Muutama viikko sitten silmääni osui Ivana Helsingin uutiskirjeestä mainos Paola Suhosen järjestämästä wet plate collodion -työpajasta eli märkälevykuvauspajasta. Kyseessä on vanha, 1800-luvun  puolivälissä kehitelty valokuvaustekniikka, jossa alumiini- tai lasilevystä tehdään filmi, jolle sitten kuvataan valittu aihe ja kehitetään saman tien. Itse asiassa kymmenen minuutin sisällä, muuten levy ehtii kuivua ja kuva on pilalla.

A few weeks ago I noticed an ad for a wet plate collodion work shop in Ivana Helsinki’s news letter. Wet plate shooting is an old technique from 19th century, where you make film out of a glass or tin plate, shoot the photo and develop it immediately afterwards. Or to be precise, in ten minutes or the photo is ruined. 

Koska 100% meidän perheestä on kiinnostunut valokuvauksesta ja 50% jo vuosia haaveillut mahdollisuudesta päästä kokeilemaan tätä tekniikkaa, ei aikaakaan kun seisoimme Arabiassa lauantaiaamuna odottamassa workshopin alkua! Meitä oli lopulta kaiken kaikkiaan kuusi osallistujaa, joista neljä oli valokuvaajaa, yksi tosissaan kuvausta harrastava ja yksi floristi. Hiukan siinä vaiheessa mietitytti, mitenköhän sitä ammattilaisten joukossa pärjää . Huoli oli kuitenkin turhaa. Paolan opetustyyli oli äärimmäisen rento ja kannustava ja hän osasi selittää prosessit niin, että aloittelijakin ymmärsi. Eikä meistä kukaan ollut aikaisemmin itse asiassa tätä tekniikkaa kokeillut, joten kaikki olimme siinä mielessä samalla viivalla.

As 100% of our family is interested in photography and 50% has wanted to try this technique for years, it was not surprisingly we found ourselves in Arabia, Helsinki one Saturday morning, waiting for the workshop to begin. We were six participants all together: four photographers, one amateur photographer and a florist. For a fleeting moment I began to wonder if I could keep up with the professionals, but I needn’t worry. Paola Suhonen’s tutoring was very laid back and supporting and she could explain the processes so that even a beginner could understand. And actually none of us had tried this technique before, so that made it a bit easier.

Eikä hauskempaa päivää olisi voinut toivoa! Kaikki olivat innoissaan kuin pienet lapset, kun opeteltiin paljekameran tarkentamista, juostiin pimiöön ensin tekemään filmiä ja sitten nopeasti mustan hupun alle kuvaamaan ja sitten taas kaikki seitsemän pieneen pimiöön odottamaan, kun kuva lähes taianomaisesti ilmestyy levylle. Onnistumisia juhlistetiin spontaanein aplodein ja jos ei heti onnistunut, yhdessä mietittiin missä vika ja ei kun uudestaan.

And we couldn’t have asked for a more fun day! Everyone was excited as little kids as we learned how to focus the wooden large format view camera, ran to the darkroom first to make the film, then quickly under black hood to take the photo and then again to the darkroom (all seven of us) to wait for the photo to miraculously appear on the plate. Success was celebrated with spontaneous applause and failures were figured out and started anew.

Oli jotenkin ihanan rauhoittavaa kaiken tämän instant-kuvauksen ja kiireen keskellä kaikessa rauhassa keskittyä tekemään valokuvaa alusta loppuun. Mitään ei voinut jälkikäteen korjailla tai muokata, ei lisäillä filttereitä tai cropata, tulos oli juuri se mitä kameran etsimessä (ylösalaisin sitä paitsi!) oli näkynyt. Tykkäsin. Tykkäsin kovasti!

It was somehow extremely deliberating to focus on making a photo from the beginning, in the age of snaps and instant photography and all the hurry. Nothing could be fixed afterwards, no filters to add or nothing to crop. The photo was exactly as seen (upside down, may I add!) on camera. I liked it. I really liked it!

Suurkiitos päivästä Paolalle sekä kaikille mukana olleille! Aivan huippua!

A big thank you to Paola and all aboard! A perfect Saturday!

 

Instagramista löydät lisää kuvia:

@bambiwildwood

@elinabrotherus

@minnahatinen

@rudylisek

@tanjarasanen

@antti.penttala

 

Share: