NOCTURNE

Ruislinnun laulu korvissani,
tähkäpäiden päällä täysi kuu;
kesäyön on onni omanani,
kaskisavuun laaksot verhouu.
En ma iloitse, en sure, huokaa;
mutta metsän tummuus mulle tuokaa,
puunto pilven, johon päivä hukkuu,
siinto vaaran tuulisen, mi nukkuu,
tuoksut vanamon ja varjot veen;
niistä sydämeni laulun teen.

Sulle laulan neiti, kesäheinä,
sydämeni suuri hiljaisuus,
uskontoni, soipa säveleinä,
tammenlehväseppel vehryt, uus.


En ma enää aja virvatulta,
onpa kädessäni onnen kulta;
pienentyy mun ympär’ elon piiri;
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri;
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

Eino Leino: Nocturne 1903

Text above is perhaps the most famous Finnish poem, Nocturne, written by our national poet Eino Leino in 1903. It describes a fleeting moment on a summer’s night. There are a few translations of this poem, but somehow I couldn’t find one that could (for me) truly capture the essence of the poem. Leino captured his feelings of a Finnish summer night in his poem, and inspired by that I tried to catch glimpses of Finland as I see it through my eyes in 2017.

Share: